Menin katsomaan varsaa lähemmin ja säikähdin ihan älyttömästi, sillä sen kaviot ei näyttänyt normaalilta silmääni, niissä oli päällä joku kummallinen pehmoinen ja limainen kerros joka näytti ihan kummalta. Minulle tuli hirveä paniikki ja aloin itkemään hysteerisesti,ajattelin että " eikai minun nyt jo tarvitse antaa tätä pientä pois kun sen vasta äsken tänne sain? " koska pelkäsin todenteolla että kaviot eivät olisi tarpeeksi kehittyneet ja pieni pitäisi lopettaa.. Mutta kun iskä tuli ja kertoi että ne on ainakin hänen mielestään normaalit, aloin pikkuhiljaa rauhoittua. En kyllä ollut koskaan ennen nähnyt noin pienen varsan kaviota, joten en edes ollut varma miltä ne oikeasti kuuluisi näyttää.
Käskin iskää soittamaan Mikolle joka lupasi tulla heti, kello oli suurinpiirtein 11 kun hän tuli. Onneksi Mikko sanoi kaiken olevan kunnossa, ja kyllähän siinä vaiheessa minäkin olin jo tajunnut että tottakai niissä kavioissa pitää olla jotain päällä ettei ne olisi niin kovat vauvan potkiessa. Kun Mikko tuli hän totesi varsan olevan pieniprinssi! ♥ Aluksi kyllä luulimme sen olevan tamma, mutta minulle ei sukupuolella ole väliä kun kaikki vain on hyvin!Ensimmäisen kerran yritimme iskän kanssa saada vauvaa kikille jo ennekuin Mikkokaan oli tullut, mutta ei siitä mitään tullut kun se oli niin pieni ja heikko ettei jaksanut. Kun Mikko tuli, yritettiin uudestaan ja uudestaan, eikä se meinannut oppia millään ja kun se oli niin väsynyt että oli vielä hankalampaa. Hyvä imurefleksi sillä kyllä oli, mutta se luovutti aina heti kun oli lähelläkään nisää, lisäksi se etsi niitä ihan vääristä paikoista. Kaksi tuntia alkoi olla kulunut syntymästä ja silloin viimeistään varsa pitäisi saada juomaan joten Turponakin alkoi jo hermostua ja ohjata sitä välillä aika kovakouraisinkin ottein oikeaan suuntaan. Yritettiin laittaa sokeriakin ja ruiskuttaa sille maitoa ja vaikka mitä muuta, mutta ei. Muutama kerta se kyllä saatiin oikeaan paikkaan ja juomaan ettei nyt kuitenkaan ihan ilman ruokaa koko yötä ollut. Lopulta 2 aikaan yöllä päätettiin että nyt jostain on pakko löytää tuttipullo, ja siitä alkoi sen metsästäminen. Meiltä kotoa ei löytynyt, Mikko kävi jo kotonaankin katsomassa eikä sielläkään ollut, mutta loppujenlopuksi onneksi saimme sen eräältä tutultamme! Tuttipullosta pikkuinen sitten sai jo otettuakin maitoa ja alkoi pikkuhiljaa vahvistua.
Mikko lähti kotiin ja me menimme iskän kanssa sisälle, mutta nukkumaan ei päästy vieläkään, vauvaa piti nimittäin aamuun asti käydä ruokkimassa tunnin välein. Huolta tuotti myös yöllä se ettei Turponan jälkeiset meinanneet pudota, mutta sillä ei vain ollut ollut aikaa punnata niitä ulos kun vauvaa opetettiin juomaan ja me sählättiin karsinassa. Mikko lähti etsimään tuttipuolloa kotoaan ja hakemaan hormoonipiikkiä jotta ne jälkeiset tulisi pihalle, mutta sinä aikana kun hän oli siellä reissulla niin ne putosi jo enemmän ulos ja hetkenpäästä kokonaan ja ehjät ne onneksi oli! Piikki kuitenkin annettiin ettei ainakaan tarvitsisi pelätä tulehduksia ja että saataisin maito tulemaan paremmin ulos jotta pienen olisi helpompi juoda.
Minä olin hereillä puoli kuuteen asti jolloin sitten nukahdin - ja luulin että iskä herättäisi minut seuraavan kerran kun pitäisi mennä varsaa ruokkimaan - ja nukuin sitten aamu 9 asti jolloin iskä sitten kertoi että pieni oli oppinut juomaan. Aika pitkä yö oli mutta kyllä se oli sen arvoinenkin! Istuskelin tallissa ainakin 3 tuntia loimien alla aina sillä aikaa kun varsan annettiin levätä, väsymyskin oli minulla aika suuri, mutta en antanut sen voittaa.
Tuossa päivällä käytiin sitten Turponan ja pikkumiehen kanssa pihalla ja vauva oli rauhallisin mitä tähän asti on ollut, se vain ihmetteli minne on joutunut eikä ollenkaan juoksennellut niinkuin muut mutta kyllähän se vielä ehtii! Vauva on kyllä muutenkin tosi rauhallinen ja rohkeampi kuin esim. Turella pienenä, ja tulee karsinassa katsomaan ja hörisee meille! :')
kuva otettu aamulla tv:n kautta. |