Täällä meillä alkaa elämä palautua jo melkein normaaliksi, vaikka kamala ikävä onkin seurana (tätä ei ehkä kaikki voi tajuta miltä tämä tuntuu, mutta menetin silti parhaan ystäväni kun mamma lähti). Ja kellon mukaan eletään, että pikku prinssi saa aina maitonsa. :) Eli pojan maito ajat menee suurinpiirtein näin : ensin aamulla 5-6 välillä ensimmäisen kerran ja sitten 10:ltä, 2:lta, 6:lta ja taas illalla 10-11 välillä, että suurinpiirtein 4 tunnin välein ja 3-3,5 litraa kerralla. Ihmettelen kyllä suuresti sitä miten huonosti näiden maidonkorvike juttujen mukana tulee ohjeet miten sitä kuuluu antaa. Säkissä oli vain suhde miten se sekoitetaan jonka huonolla englannin taidolla saimme jotenkin selville, mutta missään ei lukenut paljonko desi painaa (ja meillä kun sattui vielä kaiken lisäksi olemaan keittiövaaka hajalla.) Lisäksi meille oli annettu väärät ohjeet muutenkin, kun iskä soitti Suomen rehulle ja kysyi asiaa niin sieltä sanottiin että päivässä 2,5-3 litraa ja 4 tunnin välein pitäisi antaa. Ja kun yhtenä iltana iskä selaili nettiä ja katseli juttuja maidonkorvikkeista niin rupesi ihmettelemään että miten muita annetaan päivässä yli 10 litraa ja tätä vain tuo n.3 litraa. Lisäksi ihmettelimme sitä, että Tomu joi maidon niin älyttömän äkkiä ja näytti silti nälkäiseltä. Ja kun iskä soitti Suomen rehulle uudelleen, he kertoivat että määrä onkin sen 2,5-3 litraa, minkä annamme nykyään. Selvisi myös, että ensimmäinen säkki joka meillä oli, oli vanhentunut tämän vuoden huhtikuussa, ja saimmekin sen tilalle sitten uuden veloituksetta, ja onneksi uudessa säkissä sitten olikin kunnon taulukot miten sitä kuuluu antaa! :)
Torstaina oli Härmän raviradalla joka vuotiset ravit, joissa olin taas kerran töissä, tällä kertaa myymässä käsiohjelmia. Raveissa oli juoksemassa Turponan ensimmäinen varsa Topaasitar, joka on nyt 5 vuotias ja jolla ajettiin koelähtö pariviikkoa sitten, hienosti ensimmäisellä kerralla läpi ajalla 1.38.3! Ei ihan yhtä hyvin kuin Turpona (1.34.5), mutta seuraa silti aika mallikkaasti äitinsä kavionjälkiä! Härmän ravit siis olivat Topaasittaren ensimmäiset oikeat ravit ohjastajanaan Antti Ala-Rantala, joka on muuten ajanut Turponalla viimeisen startin ja sai nyt jatkaa mamman ensimmäisen varsan kanssa, ja mallikkaasti jatkoivatkin, sillä Topaasitar oli lähdössä toinen ajalla 1.37.9! Topaasittaren omistajat ihmettelivät kuinka se suostui noinkin hyvin juoksemaan, kun sattui juuri olemaan kiimassa (ja Turponan varsoista on huomattu, etteivät ne silloin oikein ole parhaimmillaan.. :D) ja oli kuulemma matkalla kussut ohjastajan päälle.
Torstaina illalla sitten ravien jälkeen Milla tuli meille yöksi, ja joskus vähän ennen yhtätoista Sofia kysyi meitä ratsastamaan Junilla tuohon lähellä olevalle montulle ja pienen epäröinnin jälkeen suostuttiin. Mentiin sitten ensin Sofian luokse ja laitettiin hevoset valmiiksi tai siis harjattiin ja laitettiin suitset päähän, ja sitten lähdettiin matkaan. Mulla oli sellanen olo, että kaikki ei mee ihan niinku elokuvissa, mutta matkaan lähettiin silti iloisina. Kun perille päästiin kaikki oli mennyt siihen asti ihan hyvin, eli tie osuus oli selvitty putoamatta! Mentiin melkein suoraan syvemmälle puolelle, jossa vettä on parhaimmillaan hevosia mahaan asti. Mietin, että miltäköhän tuntuis pudota tonne, ja koska mun tasapaino on aika huono varsinki nyt kun pääsen ratsastamaan niin harvoin ja nyt sitten ilman satulaa kaks päällä niin olihan se aika hankalaa, niin tottakai me sitten Millan kanssa sinne pudottiin kaks kertaa! :D Ekalla kerralla Juni vain teki jonkun äkkinäisen liikkeen ja meidän tasapainot petti totaallisesti, joten molskis ja siellä oltiin, onneksi niinkin syvällä ettei sattunut yhtään nauratti vain. No Junihan lähti kömpimään hiekkakasaa ylös ja meni sinne tasanteelle seisomaan, ja koska meidän vaatteet oli ihan märät ja tuntui että ne painoi vähintään 10 kiloa, niin niiden kanssa liikkuminen oli aika hankalaa varsinkin kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Toinen kerta oli, kun oltiin jo sanottu Sofialle pariin otteeseen, että eikö voitaisi mennä kun märillä vaatteilla meinasi tulla kylmä ja Junin selkä oli älyttömän liukas, ja eihän siihen tarvittu kuin se että Juni kompastui ja me oltiin taas vedessä. Valitettavasti tällä kertaa oltiin niin lähellä rantaa, että vettä ei ollut paljoa ja nyt jo sitten sattuikin vähän joka paikkaan. Ja nyt minulla on ollut siitä asti oikean puoleinen solisluun alaosa hellänä ja muutenkin koko olkapää ja käsivarsi on välillä tuntunut kipeältä, joten ollaan jo mietitty että pitäisikö sitä mennä käymään lääkärissä, mutta pitää nyt vielä katsoa.
Sunnuntaina käytiin katsomassa Turella, ja sillä näytti olevan kaikki hyvin! Kun tultiin autosta pihalle se nosti heti päänsä ylös ja hörähti meille. :) Se on kyllä kasvanut paljon, valitettavasti ei ainoastaan korkeutta vaan myös leveyttä, ihan hävettää kun se on niin suuri kaikinpäin.. Mutta kyllähän se syksyn tullen varmasti laihtuu taas kun pääsee kärryjen eteen! Pikku Vilmakin on kasvanut niin paljon ja se muistuttaa niin paljon Turponaa! Valitettavasti sitä ei kovin läheltä pääse näkemään kun Turella aina karhaa sen pois, kun pitää esittää olevansa kaikkien yläpuolella..
|
Vilma |
Tänään meillä kävi kengittäjä laittamassa Jeremiaalle kengät ja vuolemassa Tomun kaviot. Kun poika oli melkein saatu kengitettyä niin Ari yhtäkkiä sanoi, että sen toinen lannenikama on pois paikaltaan. ;o Meillä ei ole mitään tietoa siitä koska se on mennyt ja miten, mutta eihän sitä voi tietää mitä se on tuolla aitauksessa säheltänyt, ja nyt kun se on kahtena yönä päässyt karkaamaan aitauksesta niin ei tiedä mitä on sattunut.
(Jeremiaan aitauksessa siis on parissa kohdassa vain ylälanka, että sitä on helppo siirtää sen mukaan kun se saa alueen syötyä, joten kun jostain syystä on sähkö jäänyt pois päältä niin se tulee langan ali, toisena yönä äiti oli huomannut pojan seisoneen ikkunan takana ja tuossa yhtenä aamuna kun iskä oli mennyt antamaan Tomulle maitoa niin Jeremiah oli seisonut pihassa) Ari sitten yritti saada sen paikalleen, mutta vielä ei tiedetä menikö se, nyt vain täytyy seurata sitä.