perjantai 28. lokakuuta 2011

Suunnitelmien muutoksia ja treenikauden avaus.

Maanantaina iskä pääsi vihdoin ja viimein starttaamaan tämän "talven" treenauskauden Jeremiaan kanssa! Aluksi tietenkin vain pienellä käveleskely lenkillä, johon Jeremiah lisäsi vähän omia pukkihyppelysarjoja ja kerran kaksikko menikin pelottavan näköisesti kohti sepelikasaa, onneksi herra hoksasi asian ja käänsi pukkien suuntaa hieman sivummalle.. :D Eilenkin iskä oli käynyt lenkillä ja olivat jo vähän päässeet ravailemaankin ja Jeremiah oli jo käyttäytynyt siistimmin.

Eilen illalla juuri ennen kuin iskä meni viemään hevosia talliin, aloitti Jeremiah normaalin riehumisensa aitauksessaan, jonka seurauksena siltä oli pudonnut kenkä. Onneksi kengittäjämme oli jossain tässä lähistöllä ja tuli heti laittamaan kengän takaisin kiinni. Toinenkin oli kuulemma ollut jo irtoamis pisteessä, mutta nyt sekin on kunnolla kiinni.

Minna Paasonen oli soittanut eilen iskälle ja sanonut, että Jeremiaan koulutukseen vieminen onnistuisi sittenkin! Suurinpiirtein kolmen viikon kuluttua sen voisi viedä sinne, ja luultavasti olisi ainakin kuukauden. Saas nähdä miten tuun pärjäämään jos se nyt oikeesti sinne menee! Mut tottakai me käydään usein kattomas miten se edistyy ja luultavasti Minna kouluttaa vähän meitä molempia, että pärjätään kotona ja, että poika ymmärtää mun avut oikein.



Loppuun vielä pari kuvaa Turellasta, joka nukkui söpösti eräs päivä kun tulin koulusta. :)


sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Karkailua ja suunnitelmien muutoksia.

Minna perui kiireen takia sen, että ottaisi Jeremiaan koulutettavaksi, joten ollaan taas alkutilanteessa. Jotain pitäisi yrittää keksiä, mutta ratkaisua odotellessa pitäisi aloittaa treenaaminen (tai siis iskän pitäisi). Muuten kaikki on meillä ihan niinkuin ennenkin, hevoset voi hyvin ja odottelevat treenikauden alkua ja Turella varsinkin tarvitsee pientä laihdutuskuuria. Mikko ja iskä heittelee ilmaan kaikenlaisia vaihtoehtoja siitä, missä mikäkin hevonen talvensa viettää : Mikko oli kysynyt josko me veisimme Tomun hänen luokseen ja hän toisi jonkun hevosen tänne tilalle, mutta en oikein tiedä vielä. En haluaisi antaa pikkumiestäni pois!

Jeremiah on taas ruvennut harjoittamaan omaa karkaamisensa jaloa taitoa! Veljeni soitti taas eräs päivä että " Hae nyt naru, että saadaan tua sun hevoonen takasi aitaukseen. " ihmettelin hetken aikaa kunnes tajusin sen puhuvan Jeremiaasta. Toisena päivänä katsottiin yhtäkkiä, että Jeremiah oli tuossa nurmikolla syömässä, eikä kukaan tiedä kauanko se oli siinä ollut, mutta onneksi se on niin ihana ettei se lähde minnekään kauas! ♥




lauantai 15. lokakuuta 2011

Sama määrä hevosia, enemmän omistusosuutta.

Tehtiin eilen Mikon kanssa sopimus, että puolet Jeremiaasta kuuluu nyt minulle! ♥ Iskällä ja Mikolla oli siis jotain raha-asioita selvitettävänä ja minun ilokseni miehet päättivät sopia asiansa tällä tavalla! Aamulla myös setäni oli sanonut olevansa valmis lahjoittamaan osuutensa minulle, mutta iskä oli sanonut ettei asialla ole kiirettä ja katsotaan nyt ainakin ensi kesään asti. :)


Tänään iskä soitti Minna Paasoselle, joka kouluttaa hevosia ratsastukseen ja sovittiin, että hän tulee huomenna katsomaan Jeremiaa ja jossain vaiheessa poika viedään luultavasti kuukaudeksi hänen luokseen. Hän sanoi haluavansa tehdä asian niin, että kouluttaa molempia, minua ja Jeremiaa, ja niinhän se asia etenee oikeaan suuntaan. Yksin en uskalla ruveta Jeremiaan kanssa värkkäämään, vaikka onhan poika ollut tosi rauhallisesti, mutta kuitenkin kaiken varalta annan ohjat kokeneemman käsiin!


torstai 13. lokakuuta 2011

Mountain Jeremiah - Tuo uusin tuttavuus

Huomasin luonnoksia kaivellessani, että tämä postaus on jäänyt ihan unholaan. Mutta parempi kai myöhään kun ei milloinkaan?

Taustaa :

Omistimme -08 vuonna suomenhevostamman nimeltä Kuterin Taiga, jonka sitten vaihdoimme -09 keväällä tähän Mountain Jeremiah nimiseen Amerikan lämminveriruunaan. Silloin kun Jeremiah ostettii se oli vielä ori, mutta se ruunattiin jotta kaikki olisi helpompaa (eihän se meillä muuten välttämättä olisi). Jeremiaan omistaa Kompus Talli, johon kuuluu meidän lisäksi Mikko, setäni Mauri ja tätini mies Pentti.

Jeremiah saapui ensin Mikon luokse, ja kun menin sitä ensimmäisen kerran katsomaan se näytti niin pieneltä ja heiveröiseltä. Sen kylkiluut paistoi nahan läpi ja se oli muutenkin muistaakseni aika arka. Aluksi sillä oli juuri se ongelma ettei se suostunut syömään rehujaan. Ensimmäisen kerran kun laitettiin pojalle kärryt perään niin Mikko ajoi ja iskä ja Pasi olivat taluttamassa, silloin kyllä ajattelin että mitähän siitäkin tulee, poika nimittäin hyppi pystyyn oikein kunnolla ja se näytti hurjalta! Mutta ei siihen montaa kertaa tarvittu kun se ymmärsi sen, että kuuluu olla neljällä jalalla eikä kahdella. :)

Kesällä se vietiin orilaitumelle ja siellä se onneksi sai vähän lihaa luiden ympärille. Laitumella ollessa sitä oli toinen ori potkaissut toiseen takapolveen ja se näytti aluksi pahalta, mutta parantui kuitenkin nopeasti eikä siitä huomaa enää mitään! Kun syksy koitti ja se haettiin pois sieltä se vietiin ruunattavaksi. Ja pari viikkoa ruunauksen jälkeen poika sitten asteli kopista ulos meidän pihassamme. Muistaakseni minulle ei edes oltu kerrottu siitä, että poika saapuisi meille ja kun tulin koulusta kotiin sanoi iskä minulle " meneppäs käymään tallissa " ja kun sinne sitten menin katseli Jeremiah karsinastaan minua uteliaasti. Poikahan tuli meille nimenomaan treeniin, kun iskällä nyt on tuon sairaseläkkeen takia miehistä eniten aikaa siihen. Mutta meillähän ei ollut kovinkaan paljoa kokemusta valjastamisesta tai muusta, ja ensimmäisellä kerralla taidettiin valjastaa kauemmin kuin ajaa. Muistan niin hyvin sen kun pyörittelin käsissäni rintaremmiä joka ei ollut ihan tavallinen Y-rintaremmi ja sen kuinka epätoivo alkoi hiipiä esiin kun olin sitä jo yrittänyt kaikin päin sovitella. Onneksi Jeremiah oli rauhallinen ja antoi meidän rauhassa opetella. Nyt kaikki tuo sujuu jo ainakin iskältä kuin olisi tehnyt sitä aina! :)



Mountain Jeremiah
kutsumanimi : Jeremiah
rotu : Amerikkalainen lämminverinen
sukupuoli : ruuna
syntynyt : 08.06.08
rekisterinumero : 08-2195
väri : mustanruunikko
merkit :  -
isä : Victor Victor
emä : Durasan
kasvattaja : Asko & Sari Lappi
omistaja : Kompus Talli



Luonteeltaan Jeremiah on ihana, ihmisystävällinen ja ihmistä kunnioittava tapaus. Välillä se kyllä keksii kaikenlaisia jekkuja kun sitä taluttaa tai kun sen kanssa on lenkillä, ja muka pelkää kaikkea mahdollista. Tästä paras esimerkki on vierestä lentänyt perhonen, joka piti yrittää tappaa.. :D Tämän herran kanssa on mukava touhata tallissa, koska se on niin ihanan rauhallinen. ♥

En voi ymmärtää miten hevonen voi huomata pienetkin muutokset, mutta Jeremiah ainakin huomaa! Jos pihassa on jotain joka ei ollut siinä eilen, niin sitä täytyy vähintäänkin pysähtyä ihmettelemään, pahimmassa tapauksessa on pakko hypätä pystyyn ja sitten vasta mennä ohi.. Kuitenkaan se ei saa päähänsä lähteä juoksemaan pois paikalta, eli sen kanssa pärjää hyvin vaikka joku asia pelottasikin.

Minulla on ollut ihan kamala olo, kun tuntuu että Jeremiah on jäänyt hevosperheessä aluksi "ulkopuoliseksi". En edes muistanut sen syntymäpäivää tai muutakaan, muutenkin touhasin aluksi sen kanssa ihan liian vähän. Se johtui kuitenkin siitä, etten halunnut kiintyä siihen liika, sillä Mikon tuntiessa se saatetaan myydä ihan milloin vain pois. :( Mutta nyt asia on muuttunut sen myötä kun miehet lupasivat lahjoittaa pojan minulle jos se todetaan radalla toivottomaksi! ♥ Nyt ei siis tarvitse pelätä ainakaan sitä, että se myytäisiin, koska iskä on ihan yhtä kiintynyt siihen kuin minäkin.





♥ rakas



Victor Victor*
US-K-2954
Tummanruunikko US 1991
Amerikkalainen
12,0aly
Valley Victory*
US-E-3089 US 1986
Amerikkalainen
11,8aly
Baltic Speed*
US-3578-Z US 1981
Amerikkalainen
12,1aly
Speedy Somolli*
US-155-AS US 1975
11,5aly
Sugar Frosting*
US-5261-L US 1972
22,7aly
Valley Victoria*
US-9021-Z US 1981
Amerikkalainen
15,0aly
Bonefish*
US-8971-L US 1972
13,5aly
Victorious Lou*
US-6603-L US 1972
14,0aly
Social Season*

Lämminverinen Ravihevonen
Homesick*
US-232-NW US 1978
Amerikkalainen
13,7aly
Speedy Crown*
US-9498-H US 1968
12,8aly
Keystone Barb*
US-8225-L US 1972
20,8aly
Society News*

Lämminverinen Ravihevonen
Speedster*
US-92622 US 1954
14,5aly
Victory Party*
US 1960
Durasan
95-1413
Musta FI 1.6.1995
Amerikkalainen
14,6aly 17,0ke
Duran Hanover
US-BB-582
Mustanruunikko US 20.4.1983
Amerikkalainen
13,6aly
Super Bowl*
US-8540-I US 1969
Amerikkalainen
12,3aly
Star's Pride*
US-80141 US 1947
12,8aly
Pillow Talk*
US-2407-B US 1962
21,5aly
Descent*
US-7374-S US 1975
Amerikkalainen
13,2aly
Speedy Crown*
US-9498-H US 1968
12,8aly
Pizzaz*
US-6760-H US 1968
Sandwich
87-2428
Musta FI 8.6.1987
Amerikkalainen
16,7aly 17,9ke
World Record
US-8402-Z US 1981
Amerikkalainen
14,8aly 18,8ly
Nevele Pride*
US-7308-E US 1965
11,4aly
Exciting Speed*
US-4020-E US 1965
17,3aly
Brisera
S-76-2828 SE 1976
Amerikkalainen
17,6ake 17,5l
Speedy Spin*
US-1412-G US 1967
13,6aly
Moonflower U.S.*
US-3470-D








sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kärry esittely.

Ajattelin tehdä postauksen meidän kärryistä. Omia kärryjä meillä on kolmet ja kahdet on lainalla. Lainalla on iskän kaverilta koppakärryt ja Mikolta hiittikärryt. Omina meillä on kahdet hiittikärryt (toiset on kyllä vailla kunnostusta) ja yhdet kilpakärryt. Yleensä me kyllä ajetaan vain hiittikärryillä, paitsi jos minä ajan ja tarvitsen tietysti iskän tukihenkilöksi, niin sitten tarvitaan koppakärryjä!





Nämä koppakärryt on tälläiset joissa on jo käytön jälikiä, mutta eihän niitä tuolla metsäteillä kukaan katsele.
Saatiin nämä iskän kaverilta lainalle niin ei tarvinnut itse heti ruveta hankkimaan eikä nyt tietenkään ole tarvettakaan kun meille on luvattu, että nämä saa olla meillä niin kauan kun tarvitaan tai kunnes ostetaan omat.




Toiset kärryt on Mikolta lainalla olevat hiittikärryt jotka on olleet kovassa käytössä ja tietenkin sen huomaa ulkonäöstäkin. Nämä olivat ensimmäiset kärryt jotka meille tuli ja aluksi lenkillä istuskelin alkumatkan aisalla ja jäin jonnekkin tiettyyn paikkaan odottelemaan iskää ja Jeremiaa. :) Ainakin oman vähäisen kokemuksen perusteella olen sitä mieltä että näillä oli tosi hyvä ja mukava ajaa.




Kilpakärryt on ihan normaalit apuaisalliset Masterin kärryt. Jotka ostettiin iskän tutulta ja saatiin samassa kaupassa niiden lisäksi kahdet muut kärryt, jotka kaipaavat kunnon remonttia. Taitaa silti olla pakollista ostaa uudet, sillä aisat ovat sen verran lyhyet ettei taida Turella neiti niihin mahtua, ellei halua ajaa ihan häntä suussa.





Viimeisimpänä tulee, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, tulee minun lemppari kärryt jotka ovat meidän omat. Mutta eivät ne sen takia ole lempparini vaan niiden ihanan värin vuoksi! Ostettiin nämä kärryt samassa kaupassa kopin kanssa ja iskä hioi ja maalasi ne - tietenkin minun lempivärilläni -  vihreällä! Ainakaan muilla en ole tähän asti samanlaisia nähnyt ja sen takia tykkäänkin näistä niin kovasti, ainakin ne ovat meidän oman näköiset. :)