♥ ♥ |
Se hetki sunnuntaina, kun vihdoin pääsin taas halaamaan pikkuistani, sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. ♥ Se onnellisuuden määrä oli vaan jotain niin käsittämätöntä. Tulen varmasti muistamaan tuon tilanteen aina, en nimittäin oikeasti uskonut, että saan sitä enää tehdä, vaikka yritin toki pitää toivoa yllä, mutta pelko kolkutteli takaraivossa taukoamatta. Ja se hirnunta Tomun, Turellan ja Jeremiaan välillä, kun vihdoin päästiin kotiin, sitä oli ilo kuunnella!
Vaara ei tietenkään ole edelleenkään ohi ja pelon sekaisissa tunnelmissa tässä nyt eletäänkin päivä kerrallaan. Toistaiseksi kuitenkin poju on ollut oikein reipas, ruoka on maistunut ja suolikin on näyttänyt toimivan. Huolta tuotti aluksi erityisesti se, että hiekkaa poistui edelleen lannan mukana melko runsaasti, toki on kuitenkin parempi, että se tulee ulos kuin se ettei se kulkeudu ulos vaan jää tukkimaan paikkoja. Saatiin klinikalta mukaan Psyllium -lääkettä, jonka pitäisi kuljettaa vieläkin tehokkaammin hiekkaa ulos. Päätettiin samalla syöttää sama kuuri Turellalle ja Jeremiaallekin, koska tämä ei ole haitallista vaikkei hiekkaa olisikaan. Jos oltaisiin kuultu kyseisestä lääkkeestä aiemmin luulen, että oltaisiin alettu syöttämään tuollainen kuuri edes pari kertaa vuodessa. No matkalla oppii harmi vaan,kun kaikki pitää näköjään oppia vaikeamman kautta. Nyt onneksi hiekan tulo on loppunut ja se toivottavasti tarkoittaa ettei sitä enää ole.
Itse maailman rakkain pölypunkki |
Tomu on kuitenkin ollut koko ajan yllättävän reipas ja hyvä vointisen oloinen. Kun nähtiin poika leikkauksen jälkeisenä sunnuntaina, ei sitä ihan heti olisi uskonut kuinka lähellä kuolemanportteja se käväisikään. Tietysti se oli vähän nuutuneen näköinen ja paaaljon laihempi kuin sinne lähtiessä, se kertonee aika paljon hiekan määrästä joka oikeasti oli jotain aivan järkyttävää. Ei ihan heti uskoisi, että sitä voi niin paljon olla kulkeutunut sen mahaan kun ei koskaan olla sen nähty hiekkaa syövän. :o
Mukaan saatiin klinikalta Psylliumin lisäksi 5 päivän antibioottikuuri, jota pistettiin kerran päivässä. Ja näin meidän piikkikammoinen pikku jäbä on päässyt pelon yli eikä pistäminen tuota enää lainkaan ongelmia, eli jos hyviä puolia etsitään niin tässä yksi niistä.
Nokat kohti yhteisetä tulevaisuutta! |
Tässä vielä kuvia klinikalta :
Suuuret kiitokset vielä tätäkin kautta Ylivieskan osaaville lääkäreille, jotka tekivät todella ison työ meidän rakkaan pelastamiseksi! :)