tiistai 26. marraskuuta 2013

Meidän tallissa asuu taistelija ♥

Nyt voisi sanoa, että ihme on tapahtunut; saatiin Tomu kaikesta kamaluudesta huolimatta takaisin kotiin kolme viikkoa sitten maanantaina. ♥

tompu
♥ ♥
Leikkauksen jälkeinen päivä meni sumussa, täysin tietämättöminä siitä mitä Ylivieskaan kuuluu, koska klinikka ei ollut auki ei meillä ollut mitään mihin ottaa yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Sunnuntai aamuna meille kuitenkin soitettiin iloisia uutisia;  poika on hyvässä kunnossa ja sen saisi tulla hakemaan kotiin. Ajeltiinkin illalla Ylivieskaan, mutta  päätettiin kuitenkin, keskusteltuamme lääkärin kanssa, jättää Tomu vielä yhdeksi päiväksi tarkkailuun ja samalla se sai vielä yhden päivän ajan teholääkkeitä. Maanantaina sitten puolen päivän aikaan lähdettiin taas ajelemaan sinne ja tällä kertaa oikeasti saatiin poika mukaan.

Se hetki sunnuntaina, kun vihdoin pääsin taas halaamaan pikkuistani, sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. ♥ Se onnellisuuden määrä oli vaan jotain niin käsittämätöntä. Tulen varmasti muistamaan tuon tilanteen aina, en nimittäin oikeasti uskonut, että saan sitä enää tehdä, vaikka yritin toki pitää toivoa yllä, mutta pelko kolkutteli takaraivossa taukoamatta. Ja se  hirnunta Tomun, Turellan ja Jeremiaan välillä, kun vihdoin päästiin kotiin, sitä oli ilo kuunnella!

Vaara ei tietenkään ole edelleenkään ohi ja pelon sekaisissa tunnelmissa tässä nyt eletäänkin päivä kerrallaan. Toistaiseksi kuitenkin poju on ollut oikein reipas, ruoka on maistunut ja suolikin on näyttänyt toimivan. Huolta tuotti aluksi erityisesti se, että hiekkaa poistui edelleen lannan mukana melko runsaasti, toki on kuitenkin parempi, että se tulee ulos kuin se ettei se kulkeudu ulos vaan jää tukkimaan paikkoja. Saatiin klinikalta mukaan Psyllium -lääkettä, jonka pitäisi kuljettaa vieläkin tehokkaammin hiekkaa ulos. Päätettiin samalla syöttää sama kuuri Turellalle ja Jeremiaallekin, koska tämä ei ole haitallista vaikkei hiekkaa olisikaan. Jos oltaisiin kuultu kyseisestä lääkkeestä aiemmin luulen, että oltaisiin alettu syöttämään tuollainen kuuri edes pari kertaa vuodessa. No matkalla oppii harmi vaan,kun kaikki pitää näköjään oppia vaikeamman kautta. Nyt onneksi hiekan tulo on loppunut ja se toivottavasti tarkoittaa ettei sitä enää ole.

IMG_0432
Itse maailman rakkain pölypunkki
Tällä hetkellä Tomun ruokavalioon kuuluu 0,5 - 0,7 kg heinää 6 kertaa päivässä, aamuisin ja iltaisin 2dl haudutettua vehnälesettä,  kauraa ja porkkanaa. Tallissa pojun pitäisi viettää vielä pari päivää ja ainakin tähän asti se on jaksanut hyvin olla siellä yksikseen vaikka pitääkin välillä varmistella, että kaverit on tallella.

Tomu on kuitenkin ollut koko ajan yllättävän reipas ja hyvä vointisen oloinen. Kun nähtiin poika leikkauksen jälkeisenä sunnuntaina, ei sitä ihan heti olisi uskonut kuinka lähellä kuolemanportteja se käväisikään. Tietysti se oli vähän nuutuneen näköinen ja paaaljon laihempi kuin sinne lähtiessä, se kertonee aika paljon hiekan määrästä joka oikeasti oli jotain aivan järkyttävää. Ei ihan heti uskoisi, että sitä voi niin paljon olla kulkeutunut sen mahaan kun ei koskaan olla sen nähty hiekkaa syövän. :o

IMG_0453

Mukaan saatiin klinikalta Psylliumin lisäksi 5 päivän antibioottikuuri, jota pistettiin kerran päivässä. Ja näin meidän piikkikammoinen pikku jäbä on päässyt pelon yli eikä pistäminen tuota enää lainkaan ongelmia, eli jos hyviä puolia etsitään niin tässä yksi niistä.

Jatkoa ajatellen käytiin heti silloin sunnuntaina ostamassa kuonokoppa, jota taitaakin olla välttämätöntä pitää lumettomana aikana sillä nyt kun pojun kanssa on pihassa kävelty niin välillä se yrittää syödä hiekkaa.. Mistä lie tuokin sille tullut, sen haluaisin kyllä tietää..

IMG_1414
Nokat kohti yhteisetä tulevaisuutta!
Kuten yllä olevasta kuvasta huomaa on Tomun maha vielä vähän kulmikas ja hassun muotoinen, mutta eiköhän se tuosta taas tasaannu. Eihän se ihme ole, niin iso leikkaus se oli mikä sille tehtiin. Suolisto oli tyhjennetty hiekasta kolmesta aukosta ja umpisuolen asentovirhe oli korjattu.

Tässä vielä kuvia klinikalta :

.

.

IMG_1899

Suuuret kiitokset vielä tätäkin kautta Ylivieskan osaaville lääkäreille, jotka tekivät todella ison työ meidän rakkaan pelastamiseksi! :)

perjantai 1. marraskuuta 2013

Eikö yksi riitä?

Postaustauko on ollut taas pitkä ja on todella ikävä palata kirjoittamaan näissä tunnelmissa. Meillä Tomu on tällä hetkellä Ylivieskassa leikattuna ja on nyt heräämössä.

Eilen alkoi ähkyoireet ja lääkäri kävi sitä hoitamassa ja illalla jo näytti hyvältä kun käytiin sitä moneen kertaan katsomassa ja taluttelemassa. Mutta aamulla asiat oli taas huonommin eikä pojalle edelleenkään ruoka maistunut ja se makasi karsinassa. Lähdettiin heti Kauhavalle klinikalle ja siellä tehtiin kaikki mikä mahdollista oli, mutta lääkäri tuli siihen tulokseen, että täytyy leikata. Samantien lähdettiinkin kohti Ylivieskaa  ja siellä poju leikattiin. Mahasta löytyi umpisuolen synnynnäinen rakennevika ja hiekkaa.

Selviämistodennäköisyys on 30%, eli aika huono, mutta toivoa en aio menettää ennenkuin sitä ei ole enää ollenkaan. Mä vaan niin haluan oman pienen poikani takaisin kotiin. <3

Kun on jo yhden rakkaan tällä tavalla menettänyt toivoo ettei sitä joutuisi kokemaan enää uudelleen, mutta nyt Tomun selviämisen eteen on tehty kaikki mitä voi tehdä, joten enää ei auta kuin pitää peukut pystyssä ja toivoa parasta. <3