keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Goodbye 2013 and welcome 2014 !

Uusi vuosi, uudet kujeet! Ja ihan vain vähäsen myöhässä tulen tästäkin asiasta postailemaan, mutta antaa nyt kuitenkin mennä.  Vaikka tammikuu onkin jo melko pitkällä tehdään vielä pieni katsaus viime vuoteen ja sitten käännetäänkin katseet vuoteen 2014!

Tomun sairastelua lukuunotaamatta viime vuosi oli ihan hyvä ja suurin osa ajasta saatiin elää normaalia elämää, mutta Tomun sairastelussa olikin ihan tarpeeksi. Jeremiaan ja Turellan vuosi oli kaikin puolin hyvä, sillä niiden kanssa ei ollut mitään suurempia ongelmia terveydessä tai muussakaan. Lenkkeilyä jokainen näistä kauramoottoreista olisi saanut harrastaa enemmän, mutta se onkin tehtävälistalla korjata tänä vuonna ihan kunnolla!

Tomulle kulunut vuosi oli sen tähän astisen elämä vaikein, sillä siihen on mahtunut kaksi leikkausta. Toinen niistä oli ruunaus ja toinen nyt muutama kuukausi sitten tehty ähkyleikkaus. Onneksi molemmat menivät hyvin, vaikka toisen kohdalla ennusteet olivatkin todella huonot. Poju on toipunut viimeisimmästäkin leikkauksesta oikein hienosti ja nyt kai voisi jo sanoa vaaran olevan ohi. Jotenkin sitä kuitenkin pelkää, että jos huokaisee helpotuksesta niin tapahtuu jotain kamalaa ja tuntuu siltä kuin ihan varalta pitäisi kuitenkin vähän pelätäkin. Toisinaan miettii onko kaikki hyvin kun Tomu potkii seiniä ja toisinaan taas ihmettelee kun seinät ei kopisekaan ja sitten taas miettii, että mitä jos se onkin merkki siitä ettei kaikki ole hyvin. Toisaalta taas jokaisen niksahduksen, naksahduksen ja kavion heilautuksen seuraaminen imee energiat aika nopeasti eli paras vaihtoehto on varmasti elää ihan normaalisti päivä kerrallaan ja katsoa mitä eteen tulee, eikai se tulevan pelkääminen mitään auta. Täytyy vain toivoa, että saataisiin taas jonkin aikaa elää sitä ihan normaalia elämää. :)

Ainut mikä edelleen huolettaa on tuo hiekan syöminen.. Ollaan muutamia kertoja huomattu kun koppa ei ole ollut päässä, että herra oikein ahmii hiekkaa. On myös näyttänyt ikävästi siltä ettei edes kuonokoppa estä hiekan syömistä, sillä siinä on reikä veden juomista varten ja nyt tämä älypää on keksinyt, että sen kautta pääsee vielä käsiksi hiekkaan. Eli lisätyötä aiheuttaa parin tunnin välein kopan ottaminen heinien syönnin ajaksi pois ja taas takaisin laittaminen, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa eteen. Onneksi se on helppo laittaa ja ottaa pois, sillä Tomu on jo niin hyvin siihen tottunut, kun heinät on syöty tullaan portille odottamaan, että joku tulee laittamaan sen takaisin.

Seinien potkimisessa oli yli kuuden viikon tauko, mutta nyt se on alkanut taas, kumpa vain tietäisi mistä se johtuu. Toivottavasti syy ei ole hiekka kuten on pelätty, siksi ollaankin varmuuden vuoksi säännöllisin väliajoin syötetty psyllium kuuri. Ja vielä kun keksisi ratkaisuin siihen ettei se saa syötyä hiekkaa kun koppa on päässä.. Nyt onneksi tuli pakkaset ja hieman lunta eli hetkeksi ainakin helpottaa, mutta entäs sitten kun kevät tulee? Ei tässä pähkäilyt ihan helpolla lopu ja pieni huoli kulkee koko ajan mukana - ei ole helppoa tämä hevosen omistajan elämä.

Seinien potkimiseen liikunta on ollut ainakin toistaiseksi rauhoittava tekijä ja se että ruokinta-ajat on tarpeeksi säännöllisiä. Toisinaan kuitenkin tuntuu seinät kopisevan ihan vain herran omaksi iloksi, että ota nyt sitten selvää onko olemassakaan mitään muuta syytä, mutta ainakin pitää yrittää mahdollisimman paljon hillitä sitä. Kuonokopassakaan ei muuten olisi mitään vikaa, mutta se estää pallolla leikkimisen, joten nyt Tomun päivät ovat lähinnä seisoskelua, kun ei voi mitään edes nakerrella tai muuta vastaavaa eli senkin takia säännöllinen liikunta tekee sille nyt todella hyvää. Onneksi saatiin meidän treenitie nyt niin hyvään kuntoon, että on mahdollisuudet lenkkeillä kunnolla!

Ollaan koikeiltu muuttaa myös ruokintaa vähäsen, lähinnä lisäämällä hyödyllisiä aineita, kuten kivennäis- ja hivenaineita. Vaihdettiin  kivennäinen toiseen sekä lisäksi ollaan annettu merileväjauhetta, joka sisältää juuri näitä kivennäis- ja hivenaineita luonnollisessa muodossa sekä runsaasti erityisesti B-ryhmän vitamiineja. Saa nähdä tuleeko niistä jotain apua tähän ongelmaan.



Tältä vuodelta odotan sitä ettei tarvisi painia kenenkään terveyden kanssa, ei ihmisten eikä eläinten. Eli toveena olisi, että Tomun sairaus olisi nyt taakse jäänyttä elämää. Samalla odotan paljon kaikkea hyvää ja väistämättömiä muutoksia elämässä, joita lukion loppuminen (siiis nytkö jo?!) ja mahdollinen uusi opiskelupaikka - jos sopiva ala jostain löytyisi - ja sen myötä uusi kotikaupunki tuovat tullessaan. Odotan myös sitä, jos vaikka oikeasti tänä vuonna tavoitteet totutuisivat ja pääsisi maistamaan niitä onnen hetkiä tämän rakkaan harrastuksen parissa! :)

On minulla myös yksi blogia koskeva uuden vuoden lupaus : tänä vuonna lupaan olla ahkerampi bloggaaja, vaikka alku vuosi ei ihan putkeen ole mennytkään. Viime vuosi blogin osalta oikeasti hävettää minua, sillä luonnoksia näyttää olevan enemmän kuin julkaistuja tekstejä.. Syynä on yksinkertaisesti oma aikaansaamattomuuteni ja ehkä jopa (hetkellisesti) kadoksissa ollut insipraatio ja into tähän touhuun. Kuvien ottamisesta ei ole tullut mitään ja kiirettäkin on omalla tavallaan ollut. Eli toivotaan tulevasta vuodesta parempaa blogivuottakin! Ehkä tämä vuosi tuo mukanaan jotain kirjoittamisen arvoista, jos vihdoin päästäisiin niihin tavoitteisiinkin kiinni, eikä enää tapahtuisi mitään kamalaa.

Kunnon kuulumisiin palaan mahdollisimman pian, luvassa on juttua mm. Tompan lenkkeilyistä! :)